Usko on luottamista
Jumalan sanaan

Usko ja Jumalan sana kuuluvat erottamattomasti yhteen. Sen sijaan uskolla ei ole mitään tekemistä vaikutelmien tai olettamusten kanssa. Usko aikaa siitä, mihin aistit ja inhimillinen järki loppuvat.

Mitä usko on? Mielestäni yksinkertaisin uskon määritelmä on seuraava: usko merkitsee varmuutta siitä, että Jumalan sana pitää paikkansa ja että Jumala toimii siten kuin Hän on Sanassaan luvannut. Tämä varmuus, luottamus Jumalan sanaan, tämä uskallus siihen, mitä Raamatussa on sanottu, tämä juuri on uskoa. Uskolla ei ole mitään tekemistä vaikutelmien kanssa. Siinä ei ole kyse minkäänlaisista tunteista, ei heikoista eikä voimakkaista.

Usko ei sulje sisäänsä olettamuksia. Monet ihmiset olisivat valmiita uskomaan siihen, mikä meistä näyttää todennäköiseltä. Mutta usko alkaa siitä, mihin todennäköisyydet loppuvat.

Hyvin monet Jumalan lapset valittavat uskonsa vähäisyyttä ja masentuneena sanovat, että he eivät tunne mitään erityistä. Heidän uskonsa ei saa mitään tunnetta tai uskonvarmuutta aikaan. He kyllä toivovat erinäisiä asioita, mutta eivät sisimmässään usko, että niin tulisi koskaan tapahtumaan.

Todennäköisyyksiin ei pidä luottaa. Kyse on vain siitä, mitä Jumala on Sanassaan luvannut. Niinpä jokaisen olisi tarpeen kysyä itseltään, luottaako hän täydellisesti siihen, mitä Raamatussa sanotaan. Haluanko vilpittömästi pyrkiä siihen, että oma tahtoni tulisi yhteneväksi Hänen sanansa kanssa?

Jumala vahvistaa mielellään lapsiensa uskoa. Usko, joka aluksi on hyvin heikko, voimistuu päivä päivältä, kun vain käytämme sitä.

Meidän tulisi ymmärtää, että vastoinkäymiset ja koetukset ovat Jumalan apuvälineitä, joilla Hän kasvattaa kärsivällisyyteen. Koetukset, esteet, vaikeudet ja joskus tappiotkin on tarkoitettu vahvistamaan meidän uskoamme.

Saan kirjeitä, joissa sanotaan: "Rakas veli Müller, kirjoitin siksi, että olen niin heikko ja voimaton uskossani." Jos haluamme uskomme vahvistuvan, meidän on hyväksyttävä ne keinot, joilla Jumala katsoo parhaaksi vahvistaa sitä. Meidän on annettava Hänen kasvattaa itseämme koetusten ja murheiden kautta.

Kun luovuttauduin kokonaan Jumalalle, panin täyden luottamukseni Hänen sanaansa. Tartuin yksinkertaisimpiinkin lupauksiin, joita löysin Matteuksen evankeliumin kuudennesta luvusta jakeista 25-34. Uskoin, että ne pitävät paikkansa. Lepäsin Jumalan sanassa ja käytin sitä jokapäiväisessä elämässäni.

Älä odota, että uskosi vahvistuisi yhdellä kerralla. Ei ole mahdollista, että yhden harjoituksen jälkeen olisi täysin oppinut.

Jotkut sanovat, ettei heillä ole sellaista uskoa kuin Mullerillä on. Mutta tässä väitteessä ei ole hiukkaakaan totta. Minun uskoni on aivan samanlainen kuin muidenkin Jumalan lasten usko. Se on samanlainen kuin Pietarilla oli. Sama Pietarin usko voi olla kaikilla kristityillä. Minun uskoni on joutunut monenlaiseen harjoitukseen elämäni aikana, mutta silti se on sama kuin muiden usko. Minun uskoni on vain joutunut käymään läpi raskaampia harjoituksia kuin monen muun.

Ainoa oikea tapa uskonelämässä on edetä askel kerrallaan. Mutta sitä ennen on tutkittava, onko se, mihin uskot, yhtenevä Jumalan sanan kanssa.

Yrjö Müller

(Airut 6/90)