Kaikki on sovitettu

Ihminen ei voi peittää syntiään omilla teoillaan. Jumalan sovitussuunnitelmaan kuului antaa Poikansa veren vuotaa ihmiskunnan rikkomusten tähden. Koko Vanhan testamentin uhritoimitukset tähtäsivät yhden viestin kertomiseen: kaikki on sovitettu Golgatan ristillä.

Verellä on tärkeä merkitys sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa. Kun ihminen oli langennut syntiin, hän halusi jotenkin peittää häpeänsä ja solmi itselleen viikunanlehdistä verhon.

Jumala kuitenkin valmisti hänelle nahasta asun, mutta tätä varten oli vuodatettava jonkun eläimen veri. Ihminen ei voinut peittää syntiään ilman, että Jumala olisi vuodattanut verta hänen edestään.

Sovitus veren kautta

Kun Kain toi Jumalalle uhrin maan hedelmistä, Jumala ei mieltynyt siihen, koska oli kironnut maan. Aabelin uhri oli karitsa, jonka veri oli vuodatettava ennen uhritoimitusta. Tähän Jumala mielistyi, koska näki siinä esikuvan omasta pelastussuunnitelmastaan.

Antaessaan Israelin kansalle lain Jumala painotti erityisesti uhrieläinten veren vuodattamista. Kolmannen Mooseksen kirjan alkuluvuissa kerrotaan, miten pappi kerta toisensa jälkeen siveli tai pirskotti uhrieläimen verta alttarille. Uhritoimituksen jälkeen sovitus oli syntynyt.

Uudessa testamentissa Hebrealaiskirjeen kirjoittaja kertasi lukijoilleen: "Niin puhdistetaan lain mukaan miltei kaikki verellä, ja ilman verenvuodatusta ei tapahdu anteeksiantamista." (Hb 9:22.)

Oltuaan Egyptin orjuudessa neljäsataa vuotta israelilaiset itkivät Jumalalle vaikeuksiaan. Jumala kuuli kansansa itkun ja valitsi Mooseksen heidän vapauttajakseen. Kun vapautuksen hetki oli lähellä, Jumala pyysi Moosesta kertomaan kansalle, että heidän oli valmistettava ateriaksi virheetön karitsa ja sivellä sen verellä pihtipielet ja ovenpäälliset.

Kristuksen esikuva

Karitsan verestä tuli israelilaisille pelastuksen merkki ja ateriasta vuotuinen muistojuhla, pääsiäinen:

"Sillä minä kuljen sinä yönä kautta Egyptin maan ja surmaan kaikki esikoiset Egyptin maassa. Ja veri on oleva teille merkki, teille suojelukseksi, taloissa, joissa olette; sillä kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne." (2 Ms 12:12-13.)

Niin myös tapahtui. Samaisessa kahdennessatoista luvussa kerrotaan hieman myöhemmin, että kaikki esikoiset kuolivat. Koko maa joutui suuren murheen valtaan. (2 Ms 12:29-30.) Ne, jotka olivat toimineet Mooseksen ohjeiden mukaan, pelastuivat.

Emme tiedä, ymmärsikö Mooses täysin, miksi Jumala halusi veren merkin israelilaisten taloihin. Siitä huolimatta hän kuitenkin totteli. Me tiedämme nyt, että veri oli esikuva Kristuksesta. Monia sukupolvia myöhemmin Jumalan valitsema virheetön Karitsa tapettiin ristillä pääsiäisjuhlan aikaan.

Meidän pääsiäislampaamme

Jeesus Kristus on meidän pääsiäislampaamme. Hänen verensä vuodatettiin, jotta koko maailma saisi pelastua. Herramme veri on sovittanut kaikki syntimme. Hän on kallisarvoisin uhri, mitä on koskaan annettu.

"Me vaelsimme kaikki eksyksissä niinkuin lampaat, kukin meistä poikkesi omalle tielleen. Mutta Herra heitti hänen päällensä kaikkien meidän syntivelkamme." (Js 53:6.) Johannes vahvistaa vielä: "Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä." (1 Jh 1:7.)

Raamatusta käy selkeästi ilmi, ettei Jumala hyväksy ketään minkään muun kuin Poikansa veriuhrin perusteella. Antaessamme elämämme Jeesuksen hallittavaksi hänen verensä puhdistaa meidän sisimpämme. Jumalan sanat ovat aina voimassa: Kun minä näen veren, niin minä menen teidän ohitsenne. Muuta turvapaikkaa meillä ei ole.

Kaikkien niiden osana on iankaikkinen kadotus, jotka eivät ole Jumalan uhrikaritsan veren suojassa. Tuholta säästyvät ne, jotka tulevat Kristuksen veren suojaan. Pelastus odottaa valmiina, mutta se on otettava vastaan. Veri ei suojele meitä, ennen kuin olemme menneet sen suojaan.

Häävaatteet Golgatalta

Jeesus kertoi vertauksen kuninkaan pojan hääjuhlista. Kun kutsuvieraat eivät saapuneetkaan. vieraita pyydettiin teidenvarsilta. Sisään tuli sellainenkin vieras, jolla ei ollutkaan häävaatetta yllään. Kuningas kysyi: "Ystävä, kuinka sinä olet tullut tänne sisälle, vaikka sinulla ei ole häävaatteita?" Mies ei voinut puolustaa itseään, ja niin hänet heitettiin juhlista ulos pimeyteen. (Mt 22:1-13.)

Todennäköisesti mies luotti itseensä ja uskoi kelpaavansa omin voimin. Hän oli ylpeä omavanhurskauden vaatteistaan, mutta unohti, että kaikki meidän vanhurskautemme on Jumalan silmissä kuin tahrainen vaate (Js 64:6). Ainoa vaate, joka antaa meille pääsyn Kuninkaan Pojan häihin, on kudottu Golgatalla. Meidän pelastuksemme vaate on Jeesuksen uhriveri.

Meillä ei ole varaa tehdä virhearviointeja, kun on kyse sielumme hyvinvoinnista. Vaikkemme milloinkaan täysin ymmärtäisi Jeesuksen veren merkitystä, käykäämme sen suojaan ja pysykäämme siinä. Joko sinä olet tehnyt niin?

Hugh B. Black

(Airut 4/96)