Rakkaus tulee
lähelle
Kaikkialla, minne Jeesus menikin, hänessä heräsi sääli ja myötätunto ihmistä kohtaan. Vaikka hän olisikin ollut kiireinen tai väsynyt, hänellä oli aina aikaa pysähtyä kohtaamaan ihminen. Jeesus ei hävennyt Beetsaidan sokeaa, joka tuotiin hänen parannettavakseen. Hän ei halveksinut naista kiertämällä hänet kaukaa, kuten fariseukset tekivät, vaan kävi keskustelemaan ja kosketti.
Jeesus oli vapaa tekemään, mitä hänen Isänsä oli lähettänyt hänet tekemään. Juutalaisen yhteisön säännöt eivät rajoittaneet hänen toimintaansa, vaikka hän tunsikin niiden pikkutarkkuuden erinomaisesti. Sen vapauden, jota Jeesus itse nautti, hän halusi tuoda myös seuraajilleen.
Yhteyttä ja myötätuntoa
Kun juutalaisten kirjanoppineet paheksuivat, että Jeesus paransi sairaita sapattina, Jeesus muistutti, että lepopäivä oli tarkoitettu ihmisen hyvinvointia varten, eikä päinvastoin. Kun fariseukset huomasivat, että opetuslapsilta oli jäänyt kädet pesemättä ennen ateriaa, Jeesus ei lainkaan hermostunut. Hän kohdisti kritiikkinsä juuri niitä kohtaan, jotka olivat ensimmäisinä arvostelemassa: Miksi itse rikotte Jumalan käskyn perinnäissääntönne tähden?
Jeesus etsiytyi huonomaineisten, hyljeksittyjen ja halveksittujen keskuuteen. Hänen lähipiiriinsä kuului veronkerääjiä, tullimiehiä, prostituoituja, sairaita, naisia ja lapsia. Kaikkiin näihin uskonnollinen juutalainen suhtautui karsaasti.
Jeesusta syytettiin siitä, että hän nautti ateriansa ja vietti aikaansa sellaisten ihmisten parissa, joiden pelkkä läheisyyskin riitti saastuttamaan fariseuksen. Tämän Jeesus kuittasi toteamalla, etteivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat.
Rakkaus ilmenee
Ajatus siitä, että täydellinen Jumala oli valmis tulemaan epätäydellisen ihmisen hahmoon, on järisyttävä! Kuinka paljon helpompaa Jumalalle olisikaan ollut, jos hän olisi ilmestynyt meille jonkinlaisena supermiehenä tai avaruusolentona. Silloin hänen ei olisi tarvinnut alistua ihmisruumiin kipuihin eikä ihmissydämen tuskaan.
Juuri tässä Jumalan rakkaus käy ilmi. Jumala välitti luomastaan ihmisestä niin paljon, että halusi samastua häneen. Hänen hartain tahtonsa oli, ja on edelleen, että ihminen suostuisi elämään hänen yhteydessään.
Ilman jumalallista sovitusta ihminen on syntinen ja epäpyhä Jumalan pyhyyden edessä. Jumala halusi tehdä lähestymisen helpommaksi, siksi hän lähetti luoksemme Jeesuksen. Jeesukselle kuuluu kaikki valta taivaassa ja maan päällä, mutta hän ei käytä valtaansa väärin.
Jeesus ei alistanut kohtaamiaan ihmisiä arvovallallaan, vaan vapautti heidät iloon ja riemuun Pyhässä Hengessä. Hän ei murjonut heitä opetuksillaan, vaan avarsi heidän ajatuksiaan taivaallisella viisaudella. Hän toi rakkauden lähelle.
Ajoissa nähty
Kristillisissä piireissä puhutaan paljon pelastuksesta. Käsitettä on vaikea mieltää, jos ei näe, mistä pitäisi pelastua. Aitini on kertonut tapausta varhaislapsuudestani. Olin juuri oppinut kiipeilemään, ja eräänä siivouspäivänä tutkin maailmaa kolmannen kerroksen parvekkeelta käsin. Keittiötikkailla seistessäni olin kaikin puolin kaidetta ylempänä.
Äiti sattui näkemään minut imurinvarrestaan ja henkeään pidättäen hiipi taakseni. Hän näki, kuinka naapurin apulainen odotti pihalla kädet valmiina vastaanottamaan, jos sattuisin putoamaan. Varovasti hän sai nostettua minut syliinsä ja kantoi sisälle. Olin pelastunut, vaikken edes tiennyt olleeni vaarassa. Näin jälkikäteen voin vain olla tyytyväinen, että minut nähtiin ajoissa.
Jumala haluaa
Koska ihminen jo syntyessään on erossa Jumalasta perisyntinsä tähden, hänen on luonnollista kuvitella, ettei ole taivasta eikä helvettiä. Kuitenkin Jumala kutsuu ihmistä luokseen.
Yleensä ihminen havaitsee tulleensa kutsutuksi, kun joutuu niin suuriin vaikeuksiin, ettei enää selviä omin avuin. Näin Jumala haluaa saattaa meidät tietoisiksi siitä vaarasta, joka syntistä kohtaa kuoleman jälkeen - se on ikuinen ero Jumalasta.
Taivas ja helvetti ovat yhtä totta kuin elämä ja kuolema. Koska Jeesus tuli rakentamaan siltaa Isänsä ja ihmisen välille, kenenkään ei tarvitse joutua kadotetuksi. Pelastuaksemme Jumalan yhteyteen on vain turvauduttava Jeesukseen.
Outi M. Kättö
(Airut 4/96)