Jumala opettaa koettelemalla

Koetukset saattavat hämmentää meitä. Jumala sallii meille vaikeuksia, jotta tulisimme hänen luokseen. Koetusten kautta Pyhä Henki opettaa meitä tuntemaan Jumalan luonteenlaadun. Kun Jumalan kunnia tulee meissä ilmi, voimme olla siunauksena lähimmäisillemme.

Raamattu opettaa meille, että Jumalan voi oppia tuntemaan. "Mutta tämä on iankaikkinen elämä, että he tuntevat sinut, joka yksin olet totinen Jumala, ja hänet, jonka sinä olet lähettänyt, Jeesuksen Kristuksen." (Jh 17:3.) Kun tulemme uskoon, pääsemme osalliseksi iankaikkisesta elämästä.

Apostoli Paavali korosti samaa kirjeessään filippiläisille: "Hänen tähtensä minä olen menettänyt kaikki ja pidän sitä roskana - tunteakseni hänet ja hänen ylösnousemisensa voiman." (Fl 3:8,10.) Paavali oli seurannut Jeesusta jo kolmekymmentä vuotta. Hän oli käynyt koetusten läpi ja kirjoitti nyt kirjettä vankisellissä, jonne hänet oli pistetty evankeliumin tähden.

Tarkoituksena Jumalan tunteminen

Ihmiselämän tarkoitus on oppia tuntemaan Jumala. Iankaikkisen elämän pitäisi olla jokaisen meidän tavoitteenamme. Joku osaa Raamatun miltei ulkoa, jollakin on korkea teologinen oppiarvo. Joku tietää kaikkien Raamatun henkilöiden nimet, toinen taas Raamatun historian, maantiedon ja tavat. Silti kukaan heistä ei välttämättä tunne Jumalaa itseään.

Jumalan tuntemisessa ei ole kyseessä vain pään tieto tai teorioiden rakentelu. Ainoa tapa tuntea hänet on se, että hän omistaa meidät ja me hänet. Saakoon kaipauksemme olla sama kuin Psalmin kirjoittajalla: "Niinkuin peura halajaa vesipuroille, niin minun sieluni halajaa sinua, Jumala." (Ps 42:2.)

Jumalan tunteminen on parempaa kuin rikkaus, kunnia, asema tai mikään, mitä tämä maailma voi tarjota. Apostoli Paavali sanoo: "Luen kaikki tappioksi tuon ylen kalliin, Kristuksen Jeesuksen, minun Herrani, tuntemisen rinnalla." (Fl 3:8.) Paavalille Jeesuksen tunteminen oli kaikkein tärkeintä.

Jumala tahtoo meidän antautuvan hänelle kokonaan. Hän sanoo, että opimme tuntemaan hänet vain antamalla kaikki kuvitelmamme, ajatuksemme ja pyrkimyksemme hänelle ja olemalla hiljaa hänen edessään (Ps 46:11; Ps 62:2).

Kutsu hiljaisuuteen

Kehotus hiljentymään merkitsee, ettemme voi luottaa omaan yrittämiseemme. Kun sanoudumme irti kaikesta omatekoisesta, jää jäljelle vain luottamus ja tyyneys, ja niin Jumalan Henki on saanut täytettyä työnsä.

Antakaamme tahtomme Jumalalle, luopukaamme itsekkäästä elämästämme, synneistämme ja omista pyrkimyksistämme. Katsokaamme hiljaisuudessa Jumalaan ja kysykäämme, mitä hän haluaa meidän tekevän. Näin saamme tutustua häneen paremmin, ja sydämessämme vallitsee rauha.

Oletko koskaan yrittänyt odottaa hiljaa Jumalan edessä - sanaakaan sanomatta? Usein hiljentymisemme kai päättyy siihen, että ajatuksissamme pyörii tekemättömiä asioita. Ennen kuin huomaammekaan, olemme jo täydessä työn touhussa.

Mielemme tarvitsee aikaa rauhoittuakseen. Kun tärkeät asiat tulevat mieleemme, ne on laitettava syrjään. Varatkaamme itsellemme sellainen aika, jolloin emme ryhdy tekemään mitään muuta. Alkäämme pyytäkö mitään, vaan odottakaamme Herraa. Jos vihollinen tulee kiusaamaan, katsokaamme yksin Herraan.

Odottakaamme hiljaisuuden laskeutuvan henkeemme. Emme välttämättä koe ihmeellisiä tunteita, vaan kyse on jostakin paremmasta - elävän Jumalan läsnäolosta. Hän laittaa kätensä päällemme siunaten ja katselemme suoraan hänen kasvoihinsa. On siunattua viettää tällainen hetki päivittäin.

Totuuden- ja rakkaudentuntoon

Jeesus haastaa meidät totuuteen: "Jos joku tahtoo tehdä hänen tahtonsa, tulee hän tuntemaan, onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani." (Jh 7:17.) Kun tottelemme Jumalaa, saamme tietää, mikä on totta ja mikä kuuluu hänen tahtoonsa.

Opimme Jumalasta lyhyessäkin ajassa enemmän, jos olemme kuuliaisia. Sydämestä lähtevä kuuliaisuus ei ole pintapuolista tottelevaisuutta, vaan ajatusten, tunteiden ja tahdon antamista Jumalalle. Se on kokonaisvaltaista suostumista ja nöyrtymistä Jumalan tahtoon.

Raamatussa sanotaan, että meidän pitäisi rakastaa vihollisiamme. Silti sydäntämme saattaa kalvaa koston henki, ja märehdimme loukkaantumistamme. Raamatun mukaan meidän tulisi rakastaa niitäkin, jotka käyttävät meitä häpeällisesti hyväkseen. "Joka ei rakasta, se ei tunne Jumalaa, sillä Jumala on rakkaus.” (1 Jh 4:8.)

Itsessämme emme varmasti kykene rakastamaan vihollisiamme, sillä meissä ei ole mitään, jolla voisimme rakastaa. Jos kuitenkin           rukoilemme, että Herra antaisi meille rakkautensa Hengen, hänen avullaan voimme rakastaa sitäkin, joka ei rakkautta ansaitse. Pyhän Hengen kautta saamme tuntea Jumalan ja hänen ihmeellisen armonsa.

Vain rakastamalla

Lähimmäisen voi oppia tuntemaan vain rakastamalla. Erityisesti Johannes on esimerkki rakkaudellisesta opetuslapsesta. Kun opetuslapset olivat palaamassa kalasta ja Jeesus seisoi rannalla, Johannes tunnisti hänet ensimmäisenä (Jh 21:7). .

Johanneksesta sanotaan, että hän rakasti Jeesusta eniten. Opimme tuntemaan Jumalan vain rakastamalla häntä. Jos sanomme tuntevamme Jumalan, mutta emme kuitenkaan rakasta lähimmäistämme, emme elä totuudenmukaisesti (1 Jh 4:20).

"Sillä kuka ihminen tietää, mitä ihmisessä on, paitsi ihmisen henki, joka hänessä on? Samoin ei myös kukaan tiedä, mitä Jumalassa on, paitsi Jumalan Henki. Mutta me emme ole saaneet maailman henkeä, vaan sen Hengen, joka on Jumalasta, että tietäisimme, mitä Jumala on meille lahjoittanut:" (1 Kr 2:11-12.)

Pyhä Henki on annettu meille sitä varten, että kykenisimme tuntemaan Jumalan. Vain Jumala itse voi opettaa meitä tuntemaan itseään. Tuo opetustyö on osa Pyhän Hengen työtä meissä.

Armon kautta

Meidän ei tarvitse odottaa iankaikkisuuteen saakka voidaksemme ymmärtää niitä asioita, joita silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut ja jotka eivät ole ihmisen sydämeen nousseet. Jumala on ilmoittanut ne meille Henkensä kautta. Pyhä Henki tutkii kaiken, Jumalan syvyydetkin. (1 Kr 2:9-10.)

Pyhä Henki on suuri opettaja. Hän on ainoa, joka pystyy opettamaan meille taivasasioita. Jos ihminen ryhtyy niitä opettamaan, opetus jää hyvin ulkokohtaiseksi. Raamatun sanomakin jää merkityksettömäksi, ellei Pyhä Henki avaa sitä ja puhu sen kautta. Antautukaamme hänelle ja sallikaamme hänen täyttää meidät. Hänen kauttaan pääsemme osalisiksi Jumalan siunauksista.

Jumala haluaa ilmaista itsensä armonsa kautta. Hän tahtoo, että oppisimme tuntemaan hänet hänen läheisyydessään. Usein olemme kovapäisiä oppilaita, ja Jumalan täytyy antaa meille jälki-istuntoa. Jos itsepäisesti kuljemme väärää tietä, Jumala rakkaudessaan läksyttää meitä. Se monta kertaa ainoa tapa, jolla me opimme tunnistamaan oman parhaamme.

Jumala vetää meitä luokseen kaikin keinoin. Jos lempeä kutsu ei vaikuta meihin, Herra käy kovistelemaan. Armossaan hän ei kuitenkaan salli koettelemuksen käydä ylivoimaiseksi.

Koetuksessakin lähellä

Joskus me suorastaan hämmennymme joutuessamme koetukseen, emmekä hädältämme näe Jumalaa. Jos kestämme koetuksen yli ja pidämme sitä Jumalan kädestä tulleena, Herra saa ilmestyä meille kirkkaasti. Kun Jumalan lapsi on koetuksen ahjossa. Jumalan Poika on hänen lähellään.

Jumala johtaa jokaista etsijää sellaista polkua myöten, joka koituu tämän iankaikkisuuden parhaaksi. Vahvistakoon Jumala kaipaustamme hänen puoleensa.

Älköön mikään koetus saako pysäyttää meitä. Kun elämämme tarkoituksena on oppia tuntemaan Jumala, hänen kunniansa tulee meissä ilmi, ja olemme lähimmäisillemme siunaukseksi.

C.H. Pridgeon

(Airut 3/96)