Kun kuvapatsas murtuu

Elämästämme saattaa löytyä alueita, joilla Jumala ei olekaan ensimmäisellä sijalla. Olemme pystyttäneet itsellemme kultaisen kuvapatsaan. Vastoinkäymisten yhtenä syynä voi olla se, että Jumalan Henki murtaa kuvapatsastamme ja tekee sydämeemme tilaa Jeesukselle.

Kuningas Nebukadnessar nähdään usein antikristuksen esikuvana, sillä hän oli itserakas mies. Hän kääntyi Jumalan omia vastaan ja tahtoi korottaa itsensä Jumalan yläpuolelle. Nebukadnessarista ei ole meille esikuvaksi, mutta voimme silti oppia hänestä jotakin.

Erinomaisuuden loukussa

"Kuningas Nebukadnessar teetti kultaisen kuvapatsaan, jonka korkeus oli kuusikymmentä kyynärää ja leveys kuusi kyynärää, ja pystytti sen Duuran lakeudelle Baabelin maakuntaan." (Dan 3:1.)

Patsas sai ihmisen hahmon ja sen tarkoitus oli kuvastaa sitä suuruutta ja valtaa, joka kuninkaalla oli. Patsaan edessä piti jokaisen alamaisen kumartua maahan asti.

Samaa itsekorostusta löytyy meissä jokaisessa, tosin vähän pienemmässä mitassa. Meillä on vankka mielipide omasta itsestämme ja olemme vakuuttuneita omasta arvostamme. Toivomme että muutkin huomaisivatoman erinomaisuutemme.

Harva kuitenkaan uskaltaa ääneen sanoa sitä, kuinka paljon itseänsä arvostaa. Meitä ja Nebukadnessaria yhdistää ylpeys. Ylpeytemme voi olla monilta piilossa, mutta Herra näkee sen yhtä selvästi, kuin Babylonin asukkaat näkivät kultaisen kuvapatsaan.

Kuninkaalle raportoitiin kolmesta miehestä, jotka eivät suostuneet kumartamaan kuvapatsasta. Kun he vielä kuninkaan suostuttelujenkin jälkeen pitivät päänsä, kuningas vihastui heihin ja määräsi heille rangaistuksen (Dan 3:19).

Miksi pahastumme?

Kunpa tunnistaisimmekin ylpeyden, vihan ja koston piirteet omassa elämässämme! Pahastumme heti, kun emme jostain syystä saa osaksemme huomiota, kun meidät kyseenalaistetaan, tai kun joku nousee meitä vastaan. Meitä loukkaa, jos tunnemme, ettei meitä kunnioiteta.

Paavali kuvailee värikkäästi Jumalan vastustajaa: "Tuo vastustaja, korottaa itsensä yli kaiken, mitä jumalaksi tahi jumaloitavaksi kutsutaan, niin että hän asettuu Jumalan temppeliin ja julistaa olevansa Jumala:" (2 Ts 2:4.)

Jokainen uskova on Jumalan Hengen temppeli. Jos sydämemme valtaistuimelle asettuu itserakkaus tai ylpeys, olemme sallineet vastustajan hiipiä sisinipäämme.

Jos Jumala ei pääse tulemaan sille valtaistuimelle, joka hänelle kuuluu, ihmisen lihallinen olemus pääsee paisumaan Nebukadnessarin kaltaisiin mittoihin. Ihminen löytää itsestään kultaisen kuvapatsaan, jota hän palvoo.

Sisäisiä kuvapatsaita

Menestyminen työelämässä saattaa tulla kultaiseksi kuvapatsaaksi. Oman kätemme jälki tuleekin meille tärkeämmäksi kuin se jälki, jota Jumala tekee sisimmässämme.

Kuitenkin kaikki ihmiskätten työ tulee kerran palamaan, ihminen itse sen sijaan on tehty iankaikkisuutta varten. Eikö siis kannata kirkastaa sitä, mikä on jumalallista ja kestävää!

Uskostakin voi tulla kultainen kuvapatsas, kun opilliset korostukset käyvät Jeesusta tärkeämmiksi. Raamatunjakeiden käyttämisestä opillisten näkemystemme tueksi on tullut tärkeämpää kuin Jeesuksen läsnäolosta.

Meille tuottaa tyydytystä nähdä lähimmäisemme opilliset puutteet ja ojentaa häntä, jos tunnemme ymmärtävämme jotakin, mitä toinen ei ymmärrä! Ylpeilemme omista teologisista näkemyksistämme, ja jätämme Jeesuksen sivuun.

On kaiketi aika luonnollista kaivata ihmisten huomiota ja kunnioitusta. Mitä meille sitten tapahtuu, jos jäämme siitä paitsi? Jospa löytäisimme Kristuksen! Sisäisen, hengellisen ihmisemme pitäisi saada koko elämänsä sisältö hänestä.

Hyvä olo Kristuksessa

Kun Herra Jeesus asuu meissä, meillä on kaikki, mitä tarvitsemme. Hän tuo elämäämme mielekkyyden. Kun Jeesus saa meissä tilaa, olemme tasapainoisia ja voimme hyvin.

Joskus Herra sallii, että jäämme ilman kaipaamaamme arvostusta, sillä se saa meidät etsimään jotakin vielä tärkeämpää. Kultaisen kuvapatsaamme on aika särkyä, jotta Herrasta voisi tulla meille Kaikkivaltias.

Herra särkee sisäisen kuvapatsaamme pelkästä rakkaudesta. Jos se jäisi hallitsemaan meitä, Se veisi meidät kuolemaan. Herra toivoo, että suostuisimme luopumaan kaikesta muusta paitsi hänestä. Silloin meidän kuolevainen lihamme väistyy ja tilalle tulee pyhää ja iankaikkisesti kestävää.

Greg Hinnant

(Airut 3/96)