Nöyryyden tunnusmerkki

Pietari neuvoi kristittyjä pukeutumaan nöyryyteen kaikissa tilanteissa. Tällä hän tarkoitti sitä, että nöyryyden tulisi olla tunnistettavana ominaisuutena kristittyjen elämässä.

Ajanlaskumme alun aikaisessa Välimeren kulttuurissa oli ominaista, että ihmiset pukeutuivat yhteiskunnallisen asemansa mukaan. Tapa ei ole meidän ajallemmekaan vieras, kun ajattelemme esim. virkaasuja.

Kristittyjen "virka-asuksi" tulisi tunnistaa rakkaudessa vaikuttavan nöyryyden. Tästä tuntomerkistä ihmiset tunnistaisivat, kenelle me kuulumme ja kuka on Herramme. Pietarin kehotus ei kuulosta niin vaikealta toteuttaa, jos vain muistamme, miten meidän Herramme Jeesus Kristus pukeutui nöyryyteen ja laskeutui alemmas kuin kukaan toinen - maailman syntien kantajaksi ristinkuolemaan asti.

Koska Jeesus itse tuli tähän maailmaan nöyryyteen pukeutuneena, Hänet voivat löytää vain ne, jotka itse nöyrtyvät. Jeesus on aina nöyrien keskellä. Jumala armahtaa nöyrät, mutta vastustaa ylpeyttä.

Ylpeys kovettaa ihmisen

Ylpeys merkitsee vastarintaa Jumalan edessä. Ylpeä ihminen tulee huomaamaan, että hän ei voi viipyä Jumalan yhteydessä, vaikka hän tiedollisesti olisikin oikeassa monissa asioissa. Joka tapauksessa hänen asenteensa Jumalaa ja ihmisiä kohtaan on väärä.

Jumala ei niinkään ole kiinnostunut mistä puhumme, vaan missä hengessä sitä teemme ja mikä on asenteemme toisiin ihmisiin ja itseemme. Herra on aina ylpeitä vastaan, mutta harvoin Hän ilmaisee ihmiselle itsensä tässä asiassa. Olen ajatellut, että varmaankin oppisimme kuuliaisuuden ja nöyryyden läksyn paljon tehokkaammin, jos Jumala selvästi toisi ilmi tahtonsa tässä asiassa. Näin ei kuitenkaan usein tapahdu, vaan kun Jumala ilmoittaa tahtonsa ylpeälle ihmiselle, niin se ilmenee tämän ihmisen hitaana hengellisenä kylmettymisenä. Tottelemattomuus Jumalan tahtoa kohtaan johtaa välinpitämättömyyteen. Ilo Kristuksessa katoaa, samoin Hengen hedelmät. Ihmisen oma asenne on vierottanut hänet Jumalan yhteydestä.

Nöyrät armahdetaan

Jumalan sana vakuuttaa meille, että sama Isä, joka on kova ylpeitä vastaan, on aina valmis armahtamaan nöyrän. Niinpä Raamattu kehottaa ihmisiä nöyrtymään Jumalan edessä. Mutta jos nöyryytemme tulisi ilmi vain Jumalan edessä, se olisi vielä suhteellisen helppoa.

Jos Jumala sanoisi minulle: "Minä ilmestyn sinulle kirkon alttarilla ja silloin sinun on polvistuttava minun edessäni", niin senhän olisin valmis tekemään. En menettäisi kasvojani toisen edessä, jos minun näin nähtäisiin polvistuvan. Jumala kyllä tuntee sydämemme eikä hyväksy sellaista nöyryyttä, joka ilmennetään pelkällä eleellä.

Herra käyttää ihmisiä, jotka mielestäsi eivät ole kelvollisia edes kenkiäsi kiillottamaan. Ja jossain tilanteessa Hän sitten odottaa sinun nöyrtyvän ja ottavan heiltä sen, minkä Jumala heidän kauttaan sinulle antaa. Mm. tällaista nöyryyttä Jumala sinulta odottaa.

Ajattele Kristuksen esimerkkiä. Hänet ruoskittiin vereslihalle asti, eikä ruoskaa suinkaan käyttänyt mikään arkkienkeli, vaan roomalainen sotilas. Syytökset, jotka Jeesuksen päälle vyörytettiin, eivät suinkaan olleet lähtöisin taivaalliselta Isältä, vaan Jumalaa pilkkaavilta miehiltä. Jeesus suostui nöyrtymään ihmisten edessä ja näin Hän oli nöyrä myös Jumalan edessä.

Ei totuuden kustannuksella

Usein kysytään: "Pitäisikö minun alentua ja nöyrästi hyväksyä kaikki, mitä vastaan tulee?" Oikea vastaus tähän saattaisi olla: kristittyinä meidän ei koskaan pidä nöyryyden varjolla vahingoittaa totuutta. Totuuden ollessa kyseessä ei koskaan pitäisi tehdä kompromissia. Olen varma, ettei Jumala tahdo nöyryyttää ketään niin, että hänen olisi tingittävä jostakin, minkä tietää oikeaksi.

Kutsuessaan omiaan nöyryyteen Jumala antaa myös lupauksen korottaa heidät ajallaan. Uskon että se on paras mahdollinen aika meille itsellemme ja läheisillemme. Se on oleva myös paras mahdollinen aika Jumalan kunnian esiintuomiselle.

Saattaa olla, että Jumala tahtoo meidän odottavan pitkän ajan, ennen kuin Hän korottaa meidät. Hän antaa meidän tehdä työtä nöyryydessä ja ehkä alennuksessakin - mielestämme liiankin kauan - ja vasta oikealla ajalla nostaa meidät.

Jotkut vanhemmat ovat saaneet vahinkoa aikaan antamalla lapsilleen enemmän vapautta kuin he ovat oppineet kantamaan vastuuta. Tarkoituksena on ollut antaa lapselle parasta, mutta tuo paras onkin koitunut hänelle vahingoksi. Lahja, joka ei ole sopiva, ei myöskään voi olla hyödyksi.

Jumalan aikataulu paras mahdollinen

Kun puhutaan Jumalan aikataulun täydellisyydestä, on kyseessä Raamatun totuus eikä mikään ihmisen tuottama elämänviisaus. Jumala sanoo, että hän korottaa sinut oikealla ajalla, mutta muista että tällä tarkoitetaan Hänen aikatauluaan, ei sinun.

Voit olla juuri nyt tulisessa pätsissä; todellisessa hengellisessä testissä. Päälle päin se ei näy, mutta sisimmässäsi sen tunnet. Rukoilet Herraa: "Miksi et jo päästä minua tästä ahdistuksesta?" Voi kestää kauankin, ennen kuin hetki on oikea päästä vapauteen tuosta koetuksesta.

Kun sitten olet kulkenut tulen läpi ja päässyt tukevalle maaperälle, huomaat, että tuntuu kuin olisit sisäisesti puhdistunut. Itse olit kärsimätön, mutta lopputulos oli hyvä.

Jos Jumala lupaa korottaa ihmisen oikealla ajalla, meillä pitäisi olla aikaa odottaa, sillä olemmehan Hänen käsissään. Ajalla ei ole merkitystä, kunhan Jumalan tahto pääsee tapahtumaan. Sillä, joka ei malta antaa Jumalan suunnitelmien toteutua elämässään, on aina kiire.

Niinpä sinä, joka tunnet olevasi tulisessa pätsissä, älä yritä tulla sieltä väkisin ulos. Kulje Jumalan aikataulussa, niin hän korottaa sinut oikealla ajalla. Se on täydellinen aika sinun siunaukseksesi ja Jumalan kirkastamiseksi.

Yksi uskovien suurista heikkouksista on se, että yritämme liian kärsimättömästi vapautua elämämme vaikeista tilanteista. Jumala sanoo, että Hän koettelee meitä, ja koetuksen kestettyämme Hän sanoo: koeteltu ja havaittu kestäväksi.

Jumala haluaa meidän olevan alamaisia toinen toisillemme valmistautuessamme Hänen Poikansa tulemiseen. Silloin viimeistään on meidän korottamisemme aika.

A.W. Tozer

(Airut 6/90)