Rakkauden kahleissa

Antiikin aikoina palvelemista halveksittiin. Vapaat miehet pikemminkin odottivat palveluksia. Jeesus käänsi ihmisten arvot päälaelleen. Jumalan valtakunnassa suurin on se, joka palvelee. Apostolit eivät hävenneet kutsua itseään Kristuksen palvelijoiksi. He halusivat vapaaehtoisesti olla hänen orjiaan - rakkauden tähden.

Jaakob, Juudas, Pietari ja Paavali kutsuivat itseään rohkeasti Jeesuksen palvelijoiksi, vaikka heidän aikanaan työn tekeminen ja palveleminen merkitsivät alhaista yhteiskunnallista asemaa ja häpeää. Nämä Kristuksen seuraajat aloittivat uuden aikakauden, jolloin palvelu sai kuninkaallisen merkityksen.

Vapaaehtoinen orjuus

Taivaan kansalaiset saattoi erottaa muista siitä, että he palvelivat lähimmäisiään. Alkukielessä palvelijasta käytetään nimitystä doulos, mikä itse asiassa tarkoitti orjaa. Apostolit pitivät itseään siis Jumalan ja Jeesuksen Kristuksen orjina. Tämä orjuus ei kuitenkaan ollut pakon sanelemaa, vaan vapaaehtoista.

Jeesus oli voittanut apostolit rakkaudellaan, ja niin heidän orjuutensakin oli lähtöisin rakkaudesta. He olivat istuneet suuren Rakkauden palvelijan jalkojen juuressa. Hän ei ollut tullut palveltavaksi, vaan palvelemaan ja antaman elämänsä lunnaaksi monen edestä (Mk 10:45).

Apostolit olivat nähneet Jeesuksen antavan itsensä köyhille ja väsyneille, kuormia kantaville ja kelvottomille, syntisille ja kiittämättömille. He olivat nähneet hänen vuodattavan elämänsä toisia varten. Hänen rakkautensa oli taivuttanut ja murtanut heidän sydämensä.

Siitä lähtien apostolit olivat Jeesuksen orjia, eivät enää vapaita kulkemaan oman tahtonsa mukaan, vaan Jumalan tahdon mukaan. He elivät rakkauden kahleissa.

Vapaana kahleissakin

Rakkauden kahleissa palveleminen merkitsi apostoleille täydellistä vapautta. Heidän ainoa ilonsa oli toimia niin, että se miellytti Jeesusta. Koska Jeesus oli vapauttanut heidät, heidän vapautensa oli täydellistä. Rakkausorjalla ei ole suurempaa iloa kuin isäntänsä palvelemien.

Rakkauden kahlehtima orja istuu iloiten Mestarinsa jalkojen juuressa, katsoo hänen kasvoihinsa ja kuuntelee hänen ääntään. Hän iloitsee saadessaan juosta Mestarin asioilla, tehdä hänen tahtonsa ja jakaa hänen murheensa. Rakastava orja valvoo Mestarinsa ovella, puolustaa hänen kunniaansa ja ylistää hänen nimeään.

Rakkausorja etsii ja edistää Mestarinsa etuja. Jos tarve vaatii, hän on valmis myös kuolemaan Mestarinsa tähden. Kaikki tämä merkitsee hänelle vapautta. Hänen taakkansa on rakkauden taakka, eikä se paina, sillä rakkaus tekee siitä kevyen. "Sillä minun ikeeni on sovelias, ja minun kuormani on keveä." (Mt 11:30.)

Rakastu Jumalaan

Uskosta osattoman mielestä tällainen ies voi näyttää sietämättömältä, mutta niille, jotka ovat löytänet Mestarinsa salaisuuden, se on vapauden merkki. Jeesuksen taakan kantaminen tekee elämästä pyhän. Elämässä on kyse kokonaisvaltaisesta pyhittäytymisestä ja omistautumisesta Jeesukselle.

Rakkausorja ei pelkää Mestariaan, vaan iloitsee hänen tahdostaan. Hän on valmis rukoilemaan: "Ei kuitenkaan niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin sinä." Rakkausorjuudessa on kyse sydämen puhtaudesta. Sen saa aikaan kiintymys Mestariin ja uusi tarkoitus elämälle. Antautuva rakkaus kuluttaa pois synnin ja itsekkyyden.

Saatamme itse kukin sydämessämme kysellä, kuinka voisimme löytää tämän suloisen, mutta väkevän rakkausorjuuden. Löydämme sen silloin, kun Jumala ilmestyy sielullemme. Valinta on meidän. Jos rakkautemme Jumalaa kohtaan on köyhää ja voimatonta, emme tunne häntä tarpeeksi. Emme ole menneet häntä niin lähelle, että olisimme nähneet hänen kauneutensa.

Kun opimme tuntemaan jumalan, opimme myös näkemään hänen kauneutensa. Se, jolla ei ole vielä uskoa, ei varmaan pidä Jeesusta kauniina. Jumala ei ehkä vielä ole vetänyt häntä puoleensa, eikä hän ole päässyt katselemaan Herraa. Antakaamme Jumalan näyttää itsensä meille, jotta voisimme rakastua häneen.

Mestarin tahtoa etsimässä

Paavali sai katsella Herraa ja sokaistui hänen kirkkaudestaan. Toiset apostolit olivat eläneet ja vaeltaneet Jeesuksen seurassa. He rakastivat häntä, koska olivat oppineet tuntemaan hänet niin hyvin. He olivat päättäneet seurata häntä.

Mooseksen tavoin apostolit ottivat mieluummin kärsiäkseen vaivaa yhdessä Jumalan kansan kanssa ja katsoivat Kristuksen pilkan suuremmaksi rikkaudeksi kuin Egyptin aarteet (Hb 11:25-26). Meidänkin on tehtävä valintamme.

Jos valitsemme rakkausorjuuden, meidän on etsittävä Mestarimme kasvoja, odotettava häntä hiljaisuudessa. Kun hän puhuu meille, kuunnelkaamme. Kun hän pyytää meitä toimimaan, toimikaamme. Hänen tahtonsa on kirjoitettu Raamattuun. Tutkikaamme sitä ja mietiskelkäämme sitä päivin ja öin. Kätkekäämme Mestarimme sanat sydämeemme.

Varatkaamme aikaa Mestarimme tahdon etsimiseen, niin saamme löytää sen. Hän ilmoittaa itsensä niille, jotka häntä kaipaavat ja rakastavat. Silloin saamme tuntea rakkausorjuuden suloisuuden.

Samuel L. Brengle

(Airut 4/96)