Vaeltakaa Hengessä

Sisällämme käydään taistelua siitä, toimimmeko Jumalan vai oman tahtomme mukaan. Useimmiten Jumala taitaa jäädä häviölle, sillä synti pitää meitä voimakkaasti otteessaan. Raamattu kehoittaa meitä antautumaan Pyhän Hengen kuljetettaviksi, jotta Jumalan tahdosta tulisi myös meidän tahtomme.

Kristittyä hallitsee joko oma minä tai Kristuksen Henki. Galatalaiskirjeen viidennessä luvussa Paavali käsittelee kristityn ominaispiirteitä. Hän mainitsee kirjeessään Pyhän Hengen toistakymmentä kertaa. Ilman Pyhää Henkeä kristillinen elämä on mahdotonta.

Harjoita vanhurskautta

Jokainen tietää sen taistelun. jota hänen sisällään käydään. Tuon taistelun aiheuttajaa Paavali kutsuu Iihaksi. Sen olemme saaneet syntymälahjaksi. Jo ennen kuin osasimme edes puhua, Jumala näki, että olemme syntisiä.

Kun Pyhä Henki tuli elämäämme, synnyimme uudesti. Meistä tuli Jumalan perheen jäseniä hänen Henkensä kautta. Pyhä Henki työstää sisimpäämme, jotta elämässämme voisi toteutua Jumalan suunnitelma.

"Te olette näet kutsutut vapauteen, veljet; älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle. vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa, tässä: `Rakasta lähimmäistäsi niinkuin itseäsi'." (Gl 5:13-15.)

Jumala odottaa, että me noudatamme hänen moraalilakiansa, vaikka meidän ei enää tarvitsekaan noudattaa Vanhan testamentin juhlamenoihin liittyviä säädöksiä. Kun pääsiäinen koittaa, emme siis teurasta lammasta emmekä sivele talomme ovenpieliä verellä. Ainoa vaatimus, minkä Jumala on meille antanut, on vanhurskauden harjoittaminen.

Kuka on vihollisemme?

Saatamme joskus pitää Jumalan lakia vihollisenamme ja taistelemme sitä vastaan. Haluamme elää niin kuin itse näemme hyväksi, emmekä välitä muista. Kuitenkin Paavali muistuttaa meitä: Älkää vain salliko vapauden olla yllykkeeksi lihalle, vaan palvelkaa toisianne rakkaudessa. Jos lähdemme noudattamaan omaa tahtoamme, ajaudumme ennemmin tai myöhemmin karille.

Elämässämme saattaa olla joitakin alueita, joilla pidämme Jumalan lakia korkeimpana ohjenuoranamme, mutta emme silti ole vapaita. Pyrimme kaikin tavoin toimimaan Raamatun mukaisesti, mutta olemme joutuneet lain orjuuteen. Olemme turhautuneita, koska emme kuitenkaan pysty noudattamaan koko lakia.

Olen kuullut sanottavan, että vanha luonto ei tunne lakia, eikä uusi luonto sitä tarvitse. Meilläkö on siis vain nämä kaksi ääripäätä -laki vihollisenamme ja laki herranamme? Ei suinkaan, vaan oikea asenne on se, että laki toimii palvelijanamme.

Pyhä Henki haluaa tehdä Jumalan laista palvelijamme. Silloin se ei enää toimi meitä vastaan, vaan meidän puolellamme. Jumala haluaa Pyhän Henkensä kautta muuttaa Sanaansa lihaksi, tehdä sen meille eläväksi.

Lihan heikkoutta

Kaiken, mitä luemme Raamatusta, täyttyy elämässämme Pyhän Hengen kautta. Tutkiessamme Sanaa, voimme rukoilla, että Pyhä Henki tekisi lukemamme meille todelliseksi. Paavali kirjoittaa korinttolaisille:

"Te itse olette meidän kirjeemme,joka on sydämeemme kirjoitettu ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat. Sillä ilmeistä on että te olette Kristuksen kirje, meidän palvelustyöllämme kirjoitettu, ei musteella, vaan elävän Jumalan Hengellä, ei kivitauluihin, vaan sydämen lihatauluihin" (2 Kr 3:2-3.)

Hyvä kokonaisuus Pyhän Hengen toiminnasta on Roomalaiskirjeessä: "Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista. Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa, että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme väellä lihan mukaan, vaan Hengen." (Rm 8:24.)

Laki ei kyennyt tekemään kenestäkään vanhurskasta. Jumalan laki ei sinänsä ole heikko, vaan meidän lihamme on. Silloin kun on kyse pahan tekemisestä, lihamme on vahva, mutta kun meidän pitäisi tehdä hyvää, lihamme onkin heikko. Jumalan laki on pyhä, vanhurskas ja hyvä, mutta me olemme epäpyhiä, epävanhurskaita ja pahoja.

Miten mieli toimii?

Kun pyhä laki yrittää muuttaa epäpyhää ihmistä, ei synny tuloksia. Sen vuoksi Jumalan oli lähetettävä oma Poikansa tuomitsemaan lihan synti, jotta lain vaatima vanhurskaus täyttyisi meissä. Paavali ei anna meidän hetkeäkään kuvitella, että voisimme itse tehdä sen, vaan hän korostaa, että se on kokonaan Jumalan työtä meissä.

"Sillä kaikki laki on täytetty yhdessä käskysanassa. Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä." (Gl 5:14,16.) Laki on siis jo täytetty meidän puolestamme, ja me voimme elää niin, ettemme tyydytä omia mielihalujamme. Se onnistuu vain vaeltamalla Jumalan Hengessä.

Jokin meissä haluaa aina tehdä väärin ja olla tottelematon Jumalalle. "Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte." (Gl 5:17.)

Roomalaiskirjeen kuudennessa luvussa Paavali etsii vastausta siihen, kuinka voisimme lakata tekemästä pahaa ja seitsemännessä luvussa, kuinka voisimme tehdä hyvää. Hän tuntuu löytäneen ihmismielen toimintaperiaatteen: kun päätämme toimia oikein, keskitymme välttämään vääryyttä, ja sitten kuitenkin lankeamme juuri siihen, mihin ei olisi pitänyt.

Valinnan vaikeuksia

Lankeemuksemme ovat vanhan luontomme vaikutusta. Synti pitää lihaamme niin voimakkaasti otteessaan, että aina kun päätämme kieltäytyä valitsemasta pahaa, päädymme juuri tekemään niin. Meidän on paljon vaikeampi toteuttaa hyviä päätöksiämme kuin huonoja.

Saatamme päättää olla kuuliaisia ja lukea Raamattua joka päivä. Pari viikkoa se saattaakin sujua hyvin, mutta sitten otteemme alkaa hervota. Kuulostaako tutulta? Vanha luontomme ei yksinkertaisesti kestä tällaista, ja ristiriita elämässämme jatkuu niin kauan, kunnes teemme lihallemme jotakin.

Paavali tarjoaa hyvää ratkaisua: vaeltakaa Hengessä. Se tarkoittaa, että luovutamme itsemme Jumalan Hengelle ja sallimme hänen tulla todelliseksi elämässämme.

"Mutta jos te olette Hengen kuljetettavina, niin ette ole lain alla:' (Gl 5:18.) Kun joku kuljettaa meitä, olemme antaneet kuljettajalle luvan viedä meidät, minne hän hyväksi näkee. Koko asian ydin on siinä, että annamme Jumalalle luvan hallita tahtoamme.

Kaikki Jumalalle

"Kehoitan teitä, veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle otolliseksi uhriksi. Muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." (Rm 12:1-2.) Jumala haluaa omakseen sekä ruumiimme että mielemme.

Kun mielemme täyttyy Jumalan sanalla ja olemme luovuttaneet tahtomme kokonaan Jumalalle, vaelluksemme Hengessä alkaa. Kun Pyhä Henki johtaa vaellustamme, emme enää elä lain alla.

Maalliset oikeuslaitokset luulevat yhteiskunnallisten ja yksilöllisten ongelmien ratkeavan, kun säädetään riittävästi lakeja. Lehtiotsikoista voimme kuitenkin nähdä, ettei laki ole kyennyt hillitsemään monenkaan vanhaa luontoa.

Piilevät himot

"Lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, viihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset." (Gl 5:19-21.) Näitä itse kukin voi nähdä sekä omassaan että muidenkin elämässä.

Himot sen sijaan pysyvät näkymättömissä, vaikka ne johtavatkin aikaa myöten tekoihin. Usein ongelmamme on siinä, että kitkemme elämästämme lihan teot, mutta emme tee mitään päästäksemme irti himoistamme. Vanha luontomme on erittäin kekseliäs, kun kyseessä on pahan ajatteleminen.

Vaikka sanommekin Pyhää Henkeä elämän hengeksi, Paavali yhdistää hänet myös kuolemaan: "Sillä jos te lihan mukaan elätte, pitää teidän kuoleman; mutta jos te Hengellä kuoletatte ruumiin teot, niin saatte elää" (Rm 8:13.) Kun sisällämme syttyy himo, emme pysty hallitsemaan sitä yksinämme, vaan meidän on pyydettävä Jumalan Henkeä kuolettamaan se.

Kristillinen luonteenlaatu

Pyhä Henki tuo meissä esiin kristillisen luonteenlaadun. "Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo. rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki." (Gl 5: 22-23.)

Hedelmät eivät kasva itsestään. vaan niitä on viljeltävä. Maa on muokattava, siihen on kylvettävä siemen, sitä on hoidettava ja kasteltava. Kristillisen luonteenlaadun kasvattaminen vie aikaa, mutta meillä on taipumus unohtaa tämä.

Haluaisimme kypsyä hetkessä. Kuljemme hengellisestä tilaisuudesta toiseen, kuuntelemme läjäpäin opetuskasetteja ja toivomme, että jostakin löytäisimme hengellisen kasvun salaisen kaavan. Olemmeko unohtaneet, että kaavat ovat pahin este Hengen antamalle vapaudelle?

Jos Pyhä Henki on meissä ja jos olemme kylväneet Jumalan sanaa sydämeemme ja viljelleet sitä rukouksissamme, sen hedelmät alkavat näkyä elämässämme. Hengessä vaeltaminen merkitsee sitä, että kuljemme ja elämme Jumalan antaman mallin mukaisesti.

Ei suorituskristillisyyttä!

Galatalaiskristityt olivat ihastuneet juutalaisten tapojen noudattamiseen. He halusivat suorituskristillisyyttä voidakseen kerskailla teoillaan ja saavuttaa kunniaa. Paavali ei halunnut kuulla puhuttavankaan moisesta. "Te olette joutuneet pois Kristuksesta, te, jotka tahdotte lain kautta tulla vanhurskaiksi; te olette langenneet pois armosta." (Gl 5:4.)

Vain Pyhä Henki tekee mahdolliseksi sen, että kannamme hedelmää. "Jos me Hengessä elämme niin myös Hengessä vaeltakaamme. Älkäämme olko turhan kunnian pyytäjiä, niin että toisiamme ärsyttelemme, toisiamme kadehdintme." (Gl 5:25-26.)

Koska Jumala täyttää jokaisen lapsensa tarpeet oman tahtonsa mukaan, meillä ei ole milloinkaan syytä kadehtia toisia. Jumalalla on jokaiselle varattu juuri tälle sopiva osa. Pyhä Henki kasvattaa meissä hedelmää, jotta Jumala saisi kaiken kunnian ja ylistyksen ja Kristuksen ruumis voisi nauttia siitä.

Warren Wiersbe

(Airut 4/96)