Armo kasvattaa kohti Kristusta

Paavali oli saanut maistaa Jumalan suurta armoa. Armo ilmestyi meille konkreettisesti Jeesuksessa. Armon kautta saamme kääntyä pois pahuudestamme. Se sytyttää meissä myös iloisen Jeesuksen tulon odotuksen.

Paavali kirjoitti Tiitukselle Jumalan armosta. Kirjeestä huomaamme, kuinka syvällisesti hän oli käsittänyt sen laajuuden, suuruuden ja riittävyyden, joka Jumalan armossa on. Paavalille armo merkitsi enemmänkin kuin syntien anteeksisaamista.

Armo kaikkia varten

Apostoli oli elänyt koko ikänsä siinä uskossa, että vain juutalainen voi pelastua. Kun hän kohtasi Jeesuksen, hän näki, että Jumala oli tehnyt pelastussuunnitelman kaikkia ihmisiä varten jo ennen maailman luomista (Ef 1:4).

Kun Paavali ymmärsi, ettei uskonnollisen lain noudattaminen pelastanut ketään, hänestä tuli armon evankeliumin julistaja. "Sillä Jumalan armo on ilmestynyt pelastukseksi kaikille ihmisille." (Ti 2:11. )

On murheellista, että läheskään kaikki ihmiset eivät ole kuulleet sanomaa Jumalan valtavasta armosta. Jeesus on Jumalan armon ruumiillistuma. Hänen kauttaan meillä on mahdollisuus pelastua.

Kun pelastus on tullut osaksemme, alamme kasvaa armossa. Armossa eläminen ei ole polkemista paikallaan, vaan jatkuvaa kasvua kohti Kristuksen kaltaisuutta. Paavali julisti korinttolaisille: "Sentähden me emme lannistu; vaan vaikka ulkonainen ihmisemme menehtyykin, niin sisällinen kuitenkin päivä päivältä uudistuu." (2 Kr 4:16.)

Kasvamme armossa

Meidän ei pidä mukautua tämän maailman mukaan, vaan muuttua. Roomalaisia Paavali valisti: "Älkääkä mukautuko tämän maailmanajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, tutkiaksenne, mikä on Jumalan tahto, mikä hyvää ja otollista ja täydellistä." (Rm 12:2.)

Jumalan armo saa meissä aikaan myös sen, että hylkäämme jumalattomuuden. Pelastettuina emme enää vaella omien päähänpistojemme mukaan. Kun meidät on tehty eläviksi Jeesuksen kanssa, meidät on myös asetettu hänen kanssaan taivallisiin. (Ef 2:16.)

Kun Jumalan armo saa kasvattaa meitä, emme enää kulje kahdella tiellä. Johannes kirjoitti seurakunnalleen: "Sillä kaikki, mikä maailmassa on, lihan himo, silmäin pyyntö ja elämän korskeus, se ei ole Isästä, vaan maailmasta." (1 Jh 2:16.)

Kun hylkäämme maailmalliset himot, iankaikkiset arvot tulevat kaikkein tärkeimmiksi. Silloin elämässämme voivat toteutua Johannes Kastajan sanat: "Hänen tulee kasvaa, mutta minun vähetä." (Jh 3:30.) Mitä enemmän Kristus kasvaa meissä, sitä nopeammin alamme elää siveää, vanhurskasta ja jumalista elämää tässä maailmanajassa (Ti 2:12).

Armon rappuset

Siveys, vanhurskaus ja jumalisuus muodostavat ikään kuin Jumalan armon rappuset. Siveys merkitsee, että otamme huomioon lähimmäisemme. Hillitsemme itsemme, jotta emme loukkaisi muita. Vanhurskas elämä puolestaan on oikeamielistä. Pyrimme toimimaan niin, että oikeus tapahtuu. Jumalisesti eläminen taas mahdollistuu, kun olemme päässeet osalliseksi Jumalan olemuksesta.

Pietari valisti seurakuntaa: "Hänen jumalallinen voimansa on lahjottanut meille kaiken, mikä elämään ja jumalisuuteen tarvitaan, hänen tuntemisensa kautta, joka on kutsunut meidät kirkkaudellaan ja täydellisyydellään,joiden kautta hän on lahjoittanut meille kalliit ja mitä suurimmat lupaukset, että te niiden kautta tulisitte jumalallisesta luonnosta osallisiksi ja pelastuisitte siitä turmeluksesta, joka maailmassa himojen tähden vallitsee." (2 Pt 1:3-4.)

Armo varjelee

Jumalan armon avulla varjellumme pahasta ja jaksamme iloiten odottaa Herramme paluuta. Odotuksemme ei ole velttoilua, vaan ahkeroimista hyvien tekojen tekemisessä.

Jeesus painotti samaa asiaa: "Niin loistakoon teidän valonne ihmisten edessä, että he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät teidän Isäänne, joka on taivaissa." (Mt 5:16.) Ahkeruudellamme tuotamme kiitosta ja kunniaa Jumalan nimelle ja autamme samalla lähimmäisiämme.

Paikallaan on Pietarin kehotus: "Kasvakaa meidän Herramme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen armossa ja tuntemisessa. Hänen olkoon kunnia sekä nyt että hamaan iankaikkisuuden päivään." (2 Pt 3:18.)

Jouni Hokkanen

(Airut 3/96)