Onko sinulla aikaa?

Meillä on aina kiire. Haluamme olla tehokkaita ja aikaansaavia. Tärkeille asioille on aina aikaa, mutta onko meillä aikaa etsiä Jumalaa? Jos asetamme Jumalan ensimmäiselle sijalle elämässämme, muut tarpeemme täyttyvät sen myötä, lupaa Raamattu.

Aika on asia, jota meillä on aina liian vähän, mutta silti tuhlaamme sitä suruttomasti. Kuinka viisas onkaan ihminen, joka ymmärtää, että aika on lyhyt. Meillä on vain vähän aikaa tarttua tilaisuuteen ja toimia, sillä pian astumme rajan yli kohtaamaan Jumalan.

Ei kiirettä?

Aikamme on lyhyt, vaikka se joskus tuntuisikin pitkältä. Uskovina ajattelemme, että meillä on runsaasti aikaa valmistautua Herran tulemukseen ja evankelioida. Uskosta osaton ajattelee, että vielä tässä ehtii katua ja tehdä parannusta - ei kiirettä. Kaiken keskellä Jumala julistaa meille, että aikamme on käymässä vähiin.

"Jo on hetki teidän unesta nousta; sillä pelastus on nyt meitä lähempänä kuin silloin, kun uskoon tulimme." (Rm 13:11.)

Riittääkö ihmisillä aikaa etsiä elämän tärkeintä asiaa - pelastusta? Loppujen lopulta kukaan meistä ei voi olla varma, miten kauan aikaa meille on annettu. lankaikkisuus koittaa kohdallamme aina liian pian.

Kristuksen kaltaisuuteen

Vaikka sielumme pelastus on tärkeä, se ei ole elämämme päätepysäkki. Oikeastaan siitä kaikki vasta alkaakin. Kun syntimme on annettu anteeksi ja meistä on tullut Jumalan lapsia, Jumala alkaa valmentaa meitä taivasta varten. Mitä uskollisemmin otamme vaarin tuosta ajasta, sen rakentavammaksi se koituu.

Kun olemme taidollisesti hyödyntäneet käytettävissä olevan aikamme, voimme hyvillä mielin kohdata pyhän Jumalan hänen tuomioistuimensa edessä. Silloin astumme Herramme iankaikkiseen valtakuntaan yltäkylläisinä, ja iankaikkisuutemme on rikas.

Maanpäällisen vaelluksemme tarkoituksena on, että muutumme yhä enemmän Kristuksen kaltaiseksi. Valitettavasti luonteemme ei kuitenkaan muutu yhdessä yössä, ja siksi valmentautumisemme kestää elämämme loppuun saakka. Onko meillä varaa kuluttaa aikaamme itsekkäästi?

Aarteita taivaaseen

Jeesus opetti, että noudattamalla hänen Isänsä tahtoa, voimme tallettaa aarteita taivaan pankkiin. Saamme nauttia niistä, kun kerran pääsemme iankaikkisuuteen. Moni meistä ryhtyy jo varhain kartuttaman rahaa vanhuuden varalle, mutta unohtaa, ettemme saa mukaamme mitään ajan tuolle puolen. Iankaikkiset talletuksemme ovat paljon tärkeämmät kuin maalliset säästömme.

"Älkää kootko itsellenne aarteita maan päälle, missä koi ja ruoste raiskaa ja missä varkaat murtautuvat sisään ja varastavat. Vaan kootkaa itsellenne aarteita taivaaseen." (Mt 6:19-20.)

Jokainen itsekkäästi kulutettu päivä, tunti ja markka köyhdyttää meitä iankaikkisuusnäkökulmasta ajateltuna. Kerran heräämme huomaamaan, miten tärkeää olisikaan ollut kerätä aarteita taivaaseen.

Sielujen voittaminen on kaikista arvokkain tehtävämme, ja se on annettu jokaiselle uskovalle. Onko meillä aikaa voittaa sieluja? Ympärillämme on suuri joukko kadotukseen joutuvia, joten meidän ei pitäisi hukata ainuttakaan päivää. Nouskaamme ja ryhtykäämme toimeen

Etsi Jumalaa tänään

Olen usein puhunut rukouksen valtavasta voimasta ja huomannut, ettei meillä enää ole paljon aikaa tähänkään. Rukous saa aikaan suuria, mutta jos emme rukoile tänään, emme näe mitään tapahtuvan huomenna.

Aika on lyhyt, joten meidän olisi käytettävä tilaisuutta hyväksi jo tänään. Kuolema kulkee kannoillamme nopein askelin. Emme pääse sitä pakoon, vaikka yrittäisimmekin. Silti uskottelemme itsellemme, että kuolema on vielä kaukana.

Emme varmasti pysähdy ajattelemaan kuolemaa kovinkaan mielellämme, mutta muistakaamme, että vain mieletön sulkee silmänsä tosiasioilta. Jos et ole vielä pelastunut. etsi pelastusta tänään.

Lahjat käyttöön

Raamattu ilmoittaa, että Herramme Jeesus Kristus palaa takaisin pian. "Hän, joka näitä todistaa, sanoo: `Totisesti, minä tulen pian."' (Ilm 22:20.) Kukaan meistä ei tiedä, milloin hänen paluunsa koittaa, mutta Raamatun mukaan se päivä yllättää monet. Jos tietäisimme, että hän tulisi jo huomenna, tuhlaisimmeko aikaamme tänään?

Kukin päivä pitää sisällään omat haasteensa ja mahdollisuutensa, jotka eivät välttämättä toistu enää seuraavana päivänä. Huomenna emme enää voi tehdä sitä, mitä olisi pitänyt tehdä tänään. Mahdollisuus olisi hvödynnettävä heti. Voimamme ja kykymme heikkenevät päivä päivältä.

Toivottavasti meidän ei tarvitse katua menneitä päiviämme ja vain vierestä seurata, kun joku toinen tekee sen, mitä meidän olisi pitänyt tehdä. Meillä kaikilla on ainakin jokin lahja käytettävänämme Jumalan kunniaksi. Älkäämme viivytelkö enää, vaan ottakaamme lahjamme käyttöön - tänään.

R.A. Torray

(Airut 4/96)